Haastattelimme eläinlääkäri Laura Asplund-Rusia, joka on jatkokoulutuksessaan ja
työssään perehtynyt ortopediaan, ja hän jakaa kanssamme asiantuntevia näkemyksiänsä kaksiosaisessa blogisarjassamme. Ensimmäisessä osiossa käsittelimme luusto-ongelmien syntyä, tyypillisimpiä vaivoja rodun mukaan sekä diagnosoinnin alkuvaiheita. Voit lukea sen täältä. Tässä toisessa osiossa pureudumme syvemmin diagnostiikkaan ja käymme läpi erilaiset hoidot, ennusteet sekä koiran kunnon ylläpidon.
Ortopedisen diagnosoinnin vaiheet
Ortopedia koirilla on monivaiheinen ja tarkkaa osaamista vaativa prosessi, jossa eläinlääkärin rooli on ratkaiseva. Koko hoitopolku alkaa huolellisella diagnosoinnilla, joka voi edetä aina kevyistä tutkimuksista vaativampiin kuvantamismenetelmiin ja mahdollisiin leikkauksiin. Diagnosoinnissa lähdetään liikkeelle omistajan kertomuksesta ja havainnoista. Sen jälkeen aloitetaan ortopedinen tutkimus, joka pitää sisällään liikearvion
(käytävällä tai ulkona tasaisella), eläinlääkärin tekemät tunnustelu- ja taivuttelukokeet sekä arvion perusteella mahdollisesti ultraäänitutkimus, röntgenkuvaus, CT-kuvaus tai tähystys. Asplund-Rusi painottaa, että parhaan alun diagnosoinnille eläinlääkäri saa, mikäli omistaja tuo mukanaan videoita, joissa koira liikkuu omassa luonnollisessa ympäristössään, missä kipu on havaittu.
Monesti tarvitaan tarkempaa diagnostiikkaa. Tällöin vaihtoehtoina ovat ultraäänitutkimus, röntgenkuvaus, CT- tai MRI(magneetti)- tutkimus tai tähystys. Tutkimusmenetelmä valikoituu yleensä eläinlääkäri Asplund-Rusin ja koiranomistajan keskustelun ja pohdinnan seurauksena. Joskus tarvitaan useampia menetelmiä ennen kun päästään diagnoosiin.
Ultraäänitutkimus koirilla on hyödyllinen pehmytkudosvaurioiden, kuten nivelside- ja jännevammojen, nivelpussin tulehdusten ja nestekertymien tutkimisessa. Röntgenkuvauksella voidaan tutkia luuston murtumia, nivelrikkoa, epämuodostumia, kasvaimia ja luun muutoksia. Uudella suoradigillä voidaan erottaa myös tarkemmin pehmytkudosmuutoksia röntgenkuvassa, kuin vs vanhemmalla röntgen-laitteella kuvattaessa. CT-kuvaus parantaa hoidon tarkkuutta ja ennakkosuunnittelua. Kuvauksella tarkastellaan monimutkaisempia murtumia, pieniä luuosia, kolmiulotteisia vaurioita ja syvempiä kasvaimia, joita röntgen ei tavoita yhtä tarkasti. CT-skannaus käyttää pyörivää röntgenlaitetta, joka ottaa kuvia useista eri kulmista. Tähystyksellä voidaan tutkia ja hoitaa koiran niveliä, nivelpintoja, jänteitä ja rustoa, poistaa irtopaloja, puhdistaa vaurioita ja tehdä nivelinjektioita.
Tähystys on sekä diagnostinen että hoitava menetelmä, ja valitaan yleensä, jos on lähes varmaa, että nivelissä on myös hoidettavaa. Mikäli on epävarmaa onko nivelessä hoidettavissa olevaa irtopalaa, vaan tarvitaan tarkempaa tietoa diagnosoinnin tueksi, valitaan usein CT-kuvaus, sillä tähystyksessä on aina riski, kertoo Asplund-Rusi ja jatkaa, että vaikka kokenut ortopedi osaa tehdä sen varovasti, on nivelpintojen vaurioituminen operaatiossa silti mahdollisia. Lisäksi tähystys vaatii aina anestesian, mikä on myös suurempi riski potilaalle kuin rauhoitus.
Ortopedin päätösprosessi: Lepo vai leikkaus?
”Jos kyseessä ei ole irtopala eikä kuollutta rustoa, ei välttämättä ole tarpeen mennä alueelle kirurgisesti”, hän toteaa. Tällöin hoidon keskiössä on kasvavalla koiralla ns. koppilepo. Koiraa estetään aiheuttamasta lisärasitusta tai traumaa nivelen alueelle. Esimerkkinä hän kertoo vastaanotolle tulleesta tanskandogista: ”Tälle koiralle oltiin miettimässä joko tähystystä tai lepoa. Päädyttiin kokeilemaan lepoa. Koska koira oli olemassaan rauhallinen, joten se oli helppo toteuttaa”, hän kertoo.
Jos koiraa ei pysty pitämään levossa, hoitovaihtoehdoksi saattaa valikoitua operointi. ”Mutta vaikka operointi tehdään, on lepotarve operaation jälkeenkin”, Asplund-Rusi painottaa. Näissä tapauksissa voidaan käyttää esimerkiksi rauhoittavaa lääkitystä levon tukena, jotta toipuminen pääsee etenemään kunnolla.
Kasvuhäiriöpotilaiden kohdalla hoitostrategia on erityinen. ”Näille potilaille ei yleensä anneta kipulääkkeitä kotiin seuranta-ajaksi, jotta omistaja pystyy seuraamaan ontuman määrää ja osaa arvioida, kuinka paljon lepoa tarvitaan”, Asplund-Rusi selventää. Tämä auttaa omistajaa lukemaan koiran tarpeet tarkemmin.
Eläinlääkärin taito, kokemus ja intuitio ovat tärkeitä osa-alueita diagnosoinnissa ja päätöksessä lähteä operoimaan, Asplund-Rusi kuvailee. Hän kertoo, että joidenkin potilaiden kohdalla lepo ja lääkitys auttaa ja joidenkin kohdalla halutaan vielä seurata tilannetta diagnoosin jälkeen. ”Sitten on tapaukset, joiden kohdalla päätös on selvä, että nyt leikataan”, hän selventää.
Ortopediassa yhdistyy tiede ja taide
On hyvä osata hoitaa vaivat sekä tähystyksellä että avoleikkauksella, Asplund-Rusi aloittaa. Ortopediset operaatiot ovat kaikkein korkeimman steriilitason anestesiaoperaatioita ja niihin liittyy aina riski, hän jatkaa ja alkaa kuvailla kyynärniveloperaationa tarkemmin: ”Miniartrotomiassa tehdään 1-2cm viilto nivelen kohdalle, jota kautta operaatio tapahtuu. Tässä operaatiossa eläinlääkäri ei näe koiran koko niveltä, mutta mikäli diagnosoinnissa on otettu CT-kuva tai jos diagnoosi röntgenillä on ollut selkeä, esimerkiksi irtopala, sillä ei ole merkitystä. Tähystyksessä nähdään koko nivel ja irtopalan poiston lisäksi tuoreistetaan kuolleen ruston alue. Kuolleen ruston alueelle tehdään pieniä reikiä, jotta se alkaa vuotamaan. Hoidetaan nivel, ja tullaan pois!”, hän kuvaa.
Asplund-Rusi korostaa, että ortopedia ei ole pelkästään tiedettä – se on myös taidetta. Koiran nivelten ja luuston hoitaminen vaatii tarkkaa harkintaa ja huolellista suunnittelua, sillä niveljärjestelmä on usean nivelen kokonaisuus, missä asiat vaikuttavat toisiinsa. ”Jos lähdemme suoristamaan luita ja niveltä virheellisesti, ongelma saattaakin siirtyä toiseen kohtaan”, hän selittää. Ortopedi jatkaa esimerkillä kasvuhäiriöstä jossa luussa on torsiota ja rotaatiota: ”Kun koiran luusto on sopeutunut tiettyyn liikkumismuotoon, täytyy asiaa ajatella kolmiulotteisesti, tai seuraukset voivat olla epäedullisia Asplund-Rusi jatkaa. Tästä syystä joskus vähemmän on enemmän, ja hoitopäätöksen tekeminen vaatii tarkkaa harkintaa.
Tasapaino luustoterveydelle: Paino, liikunta ja ravitsemus
Kun kysyn, onko jotain, mitä omistaja voi tehdä parantaakseen koiransa tilannetta diagnoosin saatuaan, hän nostaa yhden asian ylitse muiden: normaalipaino! ”Muiden mielestä vähän liian hoikka, on ortopedin mielestä juuri sopiva!”, hän napauttaa. Myös sopivan vaihteleva, mutta ei liian raju liikunta on tärkeää sekä vahva lihaskunto ja hyvä ravitsemus.
Ortopedinen hoito koirilla yhdistää tarkkaa diagnostiikkaa ja kirurgista taituruutta.
Leikkaukset ja tähystysoperaatiot tarjoavat monille koirille mahdollisuuden palata
normaaliin elämään ja liikkumiseen. Vaikka ortopedinen leikkaus on aina harkinnan ja
huolellisen suunnittelun tulos, sen avulla koiran elämänlaatu voi parantua merkittävästi.
Tärkeintä on, että jokainen hoitopäätös perustuu eläinlääkärin kokemukseen ja koiran
yksilöllisiin tarpeisiin, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos.
Kiitän Lauraa haastattelusta ja päähäni jää soimaan lause: Muiden mielestä vähän liian
laiha, on ortopedin mielestä juuri sopiva!
Laura Kantoluoto-Ilomäki
Eläinten ravitsemustieteilijä (MMK, Helsingin yliopisto)
Tuotekehittäjä
Tassu Foods Oy
Huom!
Laura Asplund-Rusi on kokenut eläinlääkäri, jonka erikoisosaamista on koirien tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä kirurginen ortopedia. Hänen asiantuntemuksensa kattaa ortopedian ja pehmytkudoskirurgian lisäksi kirurgiset hammashoidot. Suomessa ei ole virallista sääntöä siitä, milloin eläinlääkäri voi nimittää itsensä ortopediksi, mutta Asplund-Rusi päivittää jatkuvasti omaa osaamistaan jatko-opiskelun ja kansainvälisten kurssien kautta. Hänen mentorinaan on toiminut jo vuosien ajan ortopedian ja kirurgian erikoislääkäri Alessandro Piras.