Sana "ortopedia” tulee kreikan kielen sanoista orthos, joka tarkoittaa suoraa, ja paideia, joka tarkoittaa hoito. Haastattelimme eläinlääkäri Laura Asplund-Rusia, joka on jatkokoulutuksessaan ja työssään perehtynyt ortopediaan, ja hän jakaa kanssamme asiantuntevia näkemyksiänsä koirien luusto-ongelmista kaksiosaisessa blogisarjassamme. Tässä ensimmäisessä osiossa käsittelemme nivelongelmien syntyä, tyypillisimpiä kasvavien koirien ongelmia sekä diagnosoinnin alkuvaiheita. Toisessa osiossa pureudumme syvemmin diagnostiikkaan ja käymme läpi erilaiset hoidot, ennusteet sekä koiran kunnon ylläpidon.
Nivelongelmien synty: kasvuhäiriö, trauma tai kuluma
Koiran astuessa vastaanotolle nivelongelmien kanssa, mikään ei jää sattuman varaan Laura Asplund-Rusin käsissä. Erilaisia nivelongelmia on monia, mutta niiden taustalla on yleensä joko kasvuhäiriö, trauma tai kuluma. Yleisimmät nivelongelmat, joita Asplund-Rusi työssään kohtaa ovat nuorella koiralla kasvuhäiriöitä tai aikuisella ongelma, jonka taustalla on ollut kasvuhäiriö nuorena. Koirien niveldiagnosoinnissa ei oikeastaan tunneta termiä primäärinen nivelrikko, sanoo Laura Asplund-Rusi. Nivelrikko johtuu tavallisesti nivelen instabiliteetista (tasapainon puute), jonka aiheuttajana on mm. kasvuhäiriö tai trauma, joko luustossa tai niin kutsutussa pehmeässä tukikudoksessa kuten, jänteissä ja ligamenteissa (nivelside).
Kasvuhäiriö
Kasvuhäiriö on yksinkertaistettuna verenkiertohäiriö; kun kasvurusto ei saa verenkierrosta tarpeeksi happea ja ravinteita, kasvu häiriintyy. Kasvuhäiriöt syntyvät siis solujen aineenvaihdunnan häiriön seurauksena nivelpintojen läheisyydessä, mutta ne vaativat yleensä aina lisäksi jonkinlaisen trauman, jotta niistä kehittyy ongelma, listaa Asplund-Rusi ja kääntää keskustelun heti omistajiin. Omistajat usein kysyvätkin, olemmeko me aiheuttaneet tämän, että nuori koira on päässyt liian rajusti riehumaan, kertoo Asplund-Rusi. Hän vastaa näihin kysymyksiin, että teoriassa näin, mutta jos koira on terve ja sillä on normaali verenkierto kasvuruston alueella, se ei myöskään mene rikki normaalista hyppäämisestä. Jos ruston alueella on heikko kohta, eli siellä on verenkiertohäiriö ja endokondraalisen* luun luutumishäiriö, silloin vaurio voi Asplund-Rusin mukaan syntyä. Myös ylipaino ja liiallinen kalsiumin saanti kasvuiässä altistaa kasvuhäiriön ilmenemiselle, Asplund-Rusi huomauttaa.
*Endokondraalinen tarkoittaa "ruston kautta tapahtuvaa" luutumista. Endokondraalinen luutuminen on prosessi, jossa rustosta kehittyy luu, tietyissä kehon alueilla, kuten pitkäluissa. Tämä prosessi on erityisen tärkeä sikiön kehityksessä ja luuston kasvussa nuoruusiässä. Endokondraalinen luutuminen tapahtuu, kun rustokudos korvautuu vähitellen luukudoksella kasvun aikana.
Kasvuhäiriöitä pidetään perinnöllisenä ongelmana, ja niitä voivat olla eri nivelpintojen kehityshäiriöitä kuten osteokondroosi (OC/OCD), kyynärniveldysplasia (kehityksellinen kyynärnivelsairaus), lonkkaniveldysplasia, patellaluksaatio tai luiden pituuksien kehityshäiriöitä (kyynär- tai värttinäluun pituuden ero) jolloin toisen luun kasvurusto sulkeutuu toista aikaisemmin.
Trauma
Traumalla tässä yhteydessä tarkoitetaan äkillistä, voimakasta vammaa tai vauriota, joka syntyy ulkoisesta tekijästä, kuten iskun, putoamisen, onnettomuuden tai muun vahingon seurauksena. Joskus aktiivisille roduille voi muodostua trauma toisen koiran kanssa leikkiessä rajun törmäyksen seurauksena.
Kuluma
Nivelten kuluminen iän myötä on yleinen ilmiö koirilla ja se on osa luonnollista vanhenemisprosessia. Asplund-Rusi menee ajatuksissaan klinikalle ja alkaa kertoa: ”Tulee mieleen eräs jättirodun edustaja vastaanotoltani. Tällä yksilöllä ei ollut näkyvää nivelrikkoa, vaan röntgenkuvien mukaan sen luusto oli uskomattoman hyvässä kunnossa vanhaksi koiraksi. Oirekuvan ja taivutustutkimuksen perusteella nivelkulumaa sillä kuitenkin oli. Nivelkulumaa kehittyy käytön myötä ilman tarvetta traumalle tai kasvuhäiriölle. Kuluma itsessään ei kuitenkaan näy röntgenkuvissa, koska se tapahtuu nivelruston pinnalla, nivelen sisällä. Tähystyksessä ja nivelen avaamalla kirurgisesti se näkyy”, kertoo Asplund-Rusi.
Koirien yleisimmät ortopediset vaivat rodun mukaan
Kokeneena ortopedinä Asplund-Rusi näkee työssään monenlaisia koiria ja on huomannut, että tietyissä roduissa on edustettuna tietyn tyyppiset luustovaivat. Kysyttäessä hän selvästi miettii mielessään hetken hoitamiaan koirarotuja ja luettelee nopeasti seuraavanlaiset havainnot: ”Labradoreilla, mastiffeilla, berneillä ja rottweilereilla kyynärpäät, tosin labradoreilla ja rottweilereilla myös kintereet, bordercollieilla olkapäät selvästi yliedustettuina, Yorkshiren terriereillä polvilumpion luksaatiota joko synnynnäistä tai kehittyvää, useilla suurilla ja jättiroduilla lonkkavikoja, schäfereillä kintereiden ja lumbosakraalialueen* ongelmaa jne.”, hän listaa. Hän myös kertoo kokemuksensa mukaan rakentuneet ennusteet: ”Paras ennuste on olkapäässä, heikoin kyynärpäässä, kintereessä myös melko heikko ennuste”, Asplund-Rusi kertoo ja ääni hieman madaltuu. Aistin haikeutta eläinlääkärin olemuksessa, kun hän miettii niitä potilaitaan, jotka eivät ole saaneet apua vaivoihinsa.
*Lumbosakraalialue viittaa alaselän ja ristiluun alueeseen. Se koostuu lannerangan (lumbal) viidestä nikamasta ja ristiluusta (sakrum), joka on viiden alimpana olevan nikaman yhdistynyt osa. Lumbosakraalialue on kehon alaosan tukirakenne ja sen alueella kulkevat tärkeät hermot, jotka kontrolloivat esimerkiksi jalkojen liikkeitä. Tämä alue on tärkeä myös selkärangan liikkuvuuden ja voiman kannalta.
Ortopedisen diagnosoinnin alkuvaiheet
Kun alamme puhua diagnosoinnista, Asplund-Rusi keskeyttää kysymystulvani diagnosoinninkulusta. Hän haluaa aluksi nostaa diagnosoinnissa yhdeksi tärkeäksi tekijäksi asiaan perehtyneen hoitajan, joka on joko oman innostuksensa ja kokemuksensa kautta saanut osaamista tai on erityiskoulutettu (EAT). Eläinlääkäri voi ottaa kuvat itsekin, mutta pääasiassa ortopediset tutkimukset tehdään tiimityönä hoitajan kanssa.
On ehdottoman tärkeää, että hoitaja osaa ottaa luustokuvan siinä asennossa, jossa eläinlääkäri sen tarvitsee. Esimerkiksi väärä kuvauskulma tai asento voi johtaa siihen, että eläinlääkärinä diagnosoin koiran tilanteen väärin, hän painottaa. Eri kohteet ja vammat vaativat tietyt kuvaussuunnat, ja lisäksi rotujen anatomiset erot asettavat omat haasteensa, joten asia vaatii hoitajilta todellista ammattitaitoa, hän jatkaa ja avaa vielä, kuinka hoitaja on myös tärkeänä apuna, kun eläinlääkäri analysoi koiran liikettä; tuttu, osaava hoitaja liikuttaa koiran niin, että eläinlääkäri saa parhaan tarvittavan ja realistisen informaation sen liikkeestä.
Seuraavaksi keskustelumme etenee siihen, kuinka ortopedisen eläinlääkärin työ on tietynlaista salapoliisityötä. Asplund-Rusi kertoo, että vaikka apuna on diagnostisia välineitä ja keinoja, ovat eläinlääkärin omat kädet, silmät ja intuitio ja tietysti kokemus tärkeänä osana lopullisen kokonaisuuden hahmottamista. Joskus pelkät ulkoiset tutkimukset riittävät ja hoito voi edetä lääkitykseen tai lepohoitoon, ja koira tulee kuntoon, kertoo Asplund-Rusi. Toisinaan puolestaan tarvitaan ortopedisia operaatioita, joista lisää blogin kakkososiossa.
Ortopedisen eläinlääkärin työ vaatii paitsi asiantuntemusta myös herkkyyttä ja tarkkaavaisuutta. On selvää, että koiran hyvinvointi ja paraneminen ovat aina hoidossa etusijalla, ja siksi jokainen tapaus vaatii yksilöllistä lähestymistapaa. Seuraavassa osassa syvennymme tarkemmin Laura Asplund-Rusin kertomana ortopedisten leikkausten maailmaan ja siihen, kuinka kirurginen hoito voi auttaa koiria pääsemään takaisin terveempään ja liikkuvampaan elämään. Pysy siis kuulolla!
Laura Kantoluoto-Ilomäki
Eläinten ravitsemustieteilijä (MMK, Helsingin yliopisto)
Tuotekehittäjä
Tassu Foods Oy
Huom!
Laura Asplund-Rusi on kokenut eläinlääkäri, jonka erikoisosaamista on koirien tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä kirurginen ortopedia. Hänen asiantuntemuksensa kattaa ortopedian ja pehmytkudoskirurgian lisäksi kirurgiset hammashoidot. Suomessa ei ole virallista sääntöä siitä, milloin eläinlääkäri voi nimittää itsensä ortopediksi, mutta Asplund-Rusi päivittää jatkuvasti omaa osaamistaan jatko-opiskelun ja kansainvälisten kurssien kautta. Hänen mentorinaan on toiminut jo vuosien ajan ortopedian ja kirurgian erikoislääkäri Alessandro Piras.